My name

Traditional Korean given names are similar to Chinese given names in that they are usually composed of two Hanja (= Chinese characters, though the characters are pronunced differently in Korean). Some modern parents however give names composed of pure Korean elements. My name is I Min-Young. My name can be both feminine and masculine.
Min: Means "clever, sharp" in Chinese 敏 
Young: Means "brave" from Sino-Korean 英

Epictetus

“To accuse others for one’s own misfortunes is a sign of want of education. To accuse oneself shows that one’s education has begun. To accuse neither oneself nor others shows that one’s education is complete.” — Epictetus

Critical incident 1: Double critical incident!

Pari kuukautta sitten tapahtui hämmentävä tilanne. Olin menossa tapaamaan vierasluennoitsijaa nimeltä, sanotaan vaikka A, ja me oltiin sovittu että tulen häntä vastaan meidän työpaikan infopisteeseen. Kun saavuin infopisteeseen, menee hetki, ja sitten yksi respan työntekijöistä pitää puhelinluuria kädessään ja katselee ympäriinsä ja rupee hyvin kovalla äänellä tiedustelemaan: "onko täällä joku kiinalainen maahanmuuttaja?!". (Critical incident 1)Vaistosin heti että saattaa olla minusta kyse ja kysyin vähän huvittuneen ja hämmentyneen näköisenä, että "anteeksi, ketä tämä henkilö yrittää tavoittaa? Sanoiko hän mitään nimeä, sillä olen täällä kouluttajana ja odotan vierasluennoitsijaa nimeltä A?". Niinhän siinä kävikin niin, että se oli juuri herra A joka yritti tavoittaa minua puhelimitse, respan kautta. Huomasin että respan työntekijä nolostui saman tien, sillä hän huomasi mun reaktion kautta kuinka hassusti hän oli ilmaissut itsensä. No ei siinä sitten mitään. Yritin vaan säilyttää respan työntekijän kasvoja, enkä halunnut tehdä asiasta mitään numeroa.

Vähän ajan kuluttua herra A saapuu paikalle, ja me käteltiin ja esittäydyimme. Matkalla luentosalille huomautin hänelle ystävällisesti, että olen Etelä-Koreasta kotoisin, eikä Kiinasta niinkuin hän oli mun nimen perusteella päätellyt. Siihen hän vastasi takaisin, "aijaa, niin, joo, mutta sehän on samaa... tai melkein sama asia...". (Critical incident 2) Jatkoin kuitenkin vaan asialliseen ja ystävälliseen sävyyn meidän kohtaamista, ja huomautin kuitenkin että " noooo, ei se kyllä ihan sama asia ole. Se on yhtä hassua kuin että jos joku luulisi sinua venäläiseksi ja väittäis että se olisi sama asia...."

Kyseisellä herralla on aivan mahtava, uskomaton työkokemus, ja auttanut paljon ihmisiä eri organisaatioissa. Hän toimii myös psykoterapeuttina. Hän oli todella mukava ihminen ja hänellä oli hyvä luento. Uskon että hän sai hyvän opin tästä meidän kohtaamisesta. :))

The symbol of the Lotus

"The lotus flower symbol has deep, mythic meaning for many cultures

Fascination with the lotus blossom can be traced back to ancient Egypt, India and Asia, appearing in the mythologies and religions of these cultures for thousands of years." (energy-healing-info.com)

"Lotuses are symbols of purity and 'spontaneous' generation and hence symbolize divine birth. According to the Lalitavistara, 'the spirit of the best of men is spotless, like the new lotus in the [muddy] water which does not adhere to it', and, according to esoteric Buddhism, the heart of the beings is like an unopened lotus: when the virtues of the Buddha develop therein the lotus blossoms. This is why the Buddha sits on a lotus in bloom. In Tantrism, it is the symbol of the feminine principle. The lotuses are usually differentiated by their colour and grouping, in three or five flowers, which may or may not be combined with leaves." (Buddhanet.net)

 

The lotus is associated with creation, the afterlife, enlightenment, fertility and sensuality, purity, and health. Many cultures ascribe different virtues to the different colors of the blooms as well as the quantity of petals on the bloom. The lotus is also associated with the 7 chakras, Buddhism, Hinduism, Bahai, and Egyptian mythos.  (energy-healing-info.com)

Within Hinduism and Buddhism the lotus flower represents awakening to spiritual consciousness. In Indian culture, the Lotus flower represents enlightenment, wealth, knowledge, and connection to the divine. It is associated with the goddess of wealth, Maha Lakshmi, who represents purity, prosperity and generosity. She sits on a fully blossomed lotus flower. (energy-healing-info.com)

In Egypt the Lotus flower is called Sesen. In Egyptian mythology, the lotus flower is a symbol of the sun, creation and rebirth.

It is even mentioned briefly in the Islamic tradition, that if a person dies in a state of ihram (a purification period before embarking on a pilgrimage) that they should be washed in water that has been perfumed with lotus flowers. (energy-healing-info.com)

60 years of propaganda war, North Korea versus South Korea.

Ever since I moved to Finland, I have experienced that people ask me questions regarding North Korea and the relation between South and North. This wasnt always so pleasant when an adult or a teacher expected me to know what was going on during Korean civil war. :) Each time when something big brings medias attention, the people get particularly interested in hearing about the mood in Korea. I have to reveal a secret here. I dont know much about North Korea. All I know is what can be read in history books about the Cold War and Korea's civil war and what can be seen in the media, that is all. Therefore its no wonder when someone sais North Korea, in my head, I immediately start seing Kim Jong Il waving with a broad smile on his face and images of his brainwashed marching troops. :) I have no family there, although about half of the population in South has related members on the north side. I have never been to North Korea. 

When I was little I was taught in school and also at home that you should be afraid of the North Koreans. They were either spies or those who wanted to kidnap South Koreans, and they were also evil, sick, uneducated, immature and weird. Thats the perception I have had about North Koreans for a long time. We also base our perceptions of other cultures a lot through media, the image that media conveys to us. Not to mention the very ethnocentric textbooks that have existed and still exist in our schools... That is why we associate North Korea (and so many other countries that are categorized as enemies of the western world), as something either very miserable and/or threatening.  

People who have actually been to North Korea get often amazed that they had come across very nice people there. Oh really, is it possible that there might be nice people in other cultures? Funny, right? :))

Syrjinnästä tärkeä pointti

Vaikka on voitu osoittaa, että syrjintäkokemukset vaikuttavat kielteisesti vähemmistöjäsenen hyvinvointiin, vaikutus näyttää riippuvan 1) vähemmistöryhmästä ja 2) ryhmien välisestä suhteesta. Itsetunnon suojeleminen on keskeinen syy tähän. Hyvin näkyvien väestöryhmien on helpompi suojella itsetuntoaan syyttämällä syrjintää henkilökohtaisista epäonnistumisistaan kuin vähemmän näkyvien. Tämä riippuu toki tilanteesta. Syrjintä saattaa vaikuttaa suoremmin vähemmän näkyvien henkiseen hyvinvointiin!

Maahanmuutto heikentää ihmisen tietoisuutta siitä, kuka hän on. Identiteetin uudelleenmuokkaaminen tapahtuu uudessa paikassa, uudella kielellä ja uudella kulttuurilla. Valtaväestön asenteilla tärkeä rooli! Kontaktiteoria joka sanoo että ennakkoluulot automaattisesti vähenevät kontaktin kautta ei toditetusti aina pidä paikaansa.

Väärinkäsitys 1

Kollektivismi on eri asia kuin 1)yhteishenki tai 2)sosialismi!

Individualistinen
Yksilön itsenäisyys on tärkeintä.
Velvollisuudentunne in-group (inner circle) kohtaan ei ole niin vahva.
Suora kommunikaatiotyyli.
Rehellisyys ja oma vastuu keskeistä vuorovaikutuksessa - sosiaalinen häpeä keskeinen pelko.

Kollektivistinen
Ryhmä on kaikki kaikessa, ilman ryhmää sinä et ole mitään.
Velvollisuudentunne in-group (inner circle) kohtaan on hyvin vahva.
Epäsuora kommunikaatio, pitää lukea rivien välistä.
Oman kasvon ja toisen kasvon säilyttäminen keskeinen sääntö, kasvojen menettäminen suurin pelko.

Seven

 http://www.sevenwomen.se/om-seven/de-sju-kvinnorna

Igår var jag och lyssnade på skildringar av sju starka kvinnor som överlevt horribla saker i livet och som arbetar mot kvinnoförtryck. Det var inte en så uplifting upplevelse, men väckte i alla fall många tankar. Efter pjäsen var det en öppen diskussion. Många i publiken ställde frågan, att hur kan man motverka dessa hemska saker - vad kan den vanliga människan göra? Det kom flera bra svar från skådespelarna. Uppfostran, utbildning och samarbete med männen var särskilt viktiga. Elisabet Rehn påpekade att utbildning är inte alltid tillräckligt eftersom krig och dåliga förmän kan få utbildade människor också att förändras på en kort tid. Fredsarbete är därför viktigt, fortsatte hon. Personligen tyckte jag om det som Eva Biaudet sade. Hon sade att vi alltför ofta vill se att de här grymheterna och svårigheterna enbart finns någon annanstans, i fjärran. Så är det inte. Brott mot mänskliga rättigheter begås helatiden här hemma också. Människohandel, misshandel och främlingsfientlighet händer i Finland, och vi måste se oss själva i spegeln.

Tankar som väckts i Geneve, del 2

Att hamna i en sådan tankebana är alltså inte helt ovanligt, snarare tvärtom, och stegvis lyckas man lätt bygga upp en perfekt, sagolik, STAGNERAD bild i sitt huvud om den gamla kulturen. Detta i sin tur leder till det att man upplever en ännu större kulturchock då man kommer "hem" tillbaka till sina vänner och släktingar och märker att allt och alla har ju ändrats och blivit annorlunda än man föreställt sig.

Anpassning som process kan ofta bli mycket utdragen och jobbig, och anpassning är livslångt lärande oberoende var man än befinner sig. Forskningen hävdar att den psykologiska anpassningen kan vara i tio år och gå upp och ner i skalan av interkulturell sensitivitet. Att vara förberedd på kulturchock, både professionellt och personligt, hjälper givetvis mycket. Hur man hanterar stressen är en personlighetsfråga som går att utvecklas och förbättras. Förutom byggande av socialt nätverk med goda kommunikationsfärdigheter gäller det också att underlätta anpassningen genom att urskilja vad som de facto beror på kulturskillnaden och vad som beror på en själv och ens egen utveckling vad gäller ålder och olika livsskeden överlag - ja, det är fråga om att bli medveten om sig själv och livet om och om igen.

Tankar som väckts i Geneve, del 1

Inspirerad av en kort resa till Geneve, funderar jag mycket på vad det innebär att flytta som vuxen till en ny kultur. Jag blir utmattad bara genom att tänka på allt nytt som en nykomling konfronteras med - allt från hur man hälsar på sina grannar, hur man köper bussbiljett, trafikregler och öppethållningstider, varifrån hittar man rätta matingredienser etc. till ny bostad, nytt jobb med nya arbetsuppgifter och chef och förman samt kolleger. Då man blir tvungen att hantera så mycket stress är det förutsägbart att ens energi tar snabbare slut och man blir känsligare än vanligt och man mår inte så bra. Man börjar ifrågesätta sig själv och även små motgångar i vardagen känns oerhört stora. Ja, man går alltså igenom en kulturchock.

Man lär sig rätt så fort att uppskatta allt det man tidigare tagit för givet eller till och med helt medvetet velat lämna efter sig i sin gamla kultur. Om och om igen får man ju höra detta av människor som varit mycket borta "hemifrån". Jämföringsmekanismen i ens huvud förstärks drastiskt och det går int att undvika att tänka på allt det man lämnat efter sig i sin gamla kultur. Det här är ju en väldigt positiv sak i och för sig, då man lär sig att uppskatta det som är viktigt för en och att överhuvudtaget få reda på vad och vilka som är viktiga för en i livet.

Int sällan händer det också att då man befinner sig i den värsta kulturchocken och man är i ett tillstånd av dåligt självförtroende, börjar man lätt använda sig av försvarsmekanismen där man berömmer sin gamla kultur till nånting överlägset bättre än de andra. Om någon situation går riktigt snett, börjar man lätt skylla allt på den nya kulturen även om många saker i själva verket är lika utmanande eller "lika dåligt skötta" och ibland till och med "värre skötta" även i den gamla kulturen. Särskilt då det det är fråga om riktigt omvälvande och känsloladdade grejer i livet (såsom graviditet, föräldraskap, nytt parförhållande, sjukdom, klimakteriebesvär, skilsmässa, ny arbetsuppgift och övriga så att säga kriser i livet), tenderar man att analysera situationen lättare som om det berott på det usla systemet eller de usla människorna där på det nya stället. Risken till att falla i sådan fallgrop är stor och man börjar jämföra kulturer och dess medlemmar i dimensionen bättre och sämre, även om man alltid i alla omständigheter vägrat och fortfarande vägrar att kalla sig en rasist.

Oho, klockan är mycket... To be continued...

Ystävät eri kontekstissa

H.n joogatunnilta jäi ihana mieli. Meitä oli neljä ystävää joogaamassa yhdessä, ei muita tuntemattomia. Ilmapiiri oli ihanan lämmin alusta loppuun saakka. Ei ole ikinä ollut niin kivaa saapua treenipaikalle, kun paikalle pamahtaa ystäviä joita törmää lähinnä karnevaalimerkeissä... :) Sen lisäks että saatiin nauttia taivaallisista liikkeistä ja asennoista, oli ihana bonus saada kokea kaikki tämä juuri ystävien kanssa.

The interpersonal dynamic in this video is beautiful.

The interpersonal dynamic in this video is beautiful. This landscape reminds me of my moms aunts place. And, the papa in the video reminds me of my grandfather. When I was a little girl, he used to sing very loud and dance just like the old papa in the video, and he also loved to use his belly as drums. Pansori were his favorite! "Pansori is one of the traditional Korean music styles. Pansoria by the band, which usually include only the singer/narrator, "soriggun", and drummer, "gosu". Pansori was particularly prevalent in the 1800s in Korea, and one copy of it may take up to several hours." This one is absolutely beautiful, I LOVE IT! :)  

Arirang: Seopyeonje, Ohjeonghae, Gimmyeonggon .

Refrain: "Arirang, Arirang, Arariyo, Arirang. Pass is the long road you go. "

"Many variations of the song exist. They can be grouped into classes based on the lyrics, when the refrain is sung, the nature of the refrain, the overall melody, and so on. Titles of different versions of the song are usually prefixed by their place of origin or some other kind of signifier.
The original form of Arirang is Jeongseon Arirang, which has been sung in for more than 600 years. However, the most famous version of Arirang is that of Seoul. It is the so-called Bonjo Arirang, although it is not actually "standard" (bonjo: 본조; 本調). This version is usually simply called Arirang, and is of relatively recent origin."

Tulipahan tehtyä harvinaisen paljon asioita viikossa!!!

-kyläiltiin L.n vanhan tarhakaverin luona - syötiin ihanaa savulohi-pasta-salaattia ja ystävystyttiin!
-L.n paras ystävä tuli kylään - lakua ja riemua!
-avasin oman blogin - alku vähän työlästä mutta kirjoittaminen oli vapauttavaa!
-sunnuntai brainstorming palaveri kolleegani kanssa. Söimme afrikkalaista ruokaa, en voi kertoa sen tarkemmin, siinä luki afrikkalaista ruokaa :) Lasipalatsin sisäpihalla. - time flies when you r having fun!
-N.n kanssa ulkona syömässä - laatuaikaa pitkästä aikaa!
-käynyt vuoristoradasssa ja maailmanpyörässä - hyvät näköalat ja leikkisää!
-kävin hyvin hektisessä joogassa - hämmentävää!
-"verkostoitumispalaveri" C.n kanssa - todella ilahduttava tapaaminen!
- juotiin S.n partsilla oluet ja höpöteltiin niitä näitä - S.ää on aina kiva nähdä!
-puolentoista vuoden kuulumiset A.n kanssa Siltasessa - olutta ja törkeen hyvää Buritoa ja rakkautta ja välittämistä!
-löhöilyä
-siivosin ja pesin pyykkiä.
-tehtiin L.n kanssa ruokaa - love!
-S.n kanssa Freemanin ja Uusi Fantasian keikalla, vaihteleva ilta, ihana ilta!
-kävin H.n hotjoogassa - olen ylpeä ystävästäni!!!!!!!
-kirjoitin 8 blogia
-töissä ma - pe, klo 9 - 15.
-pakkaan matkalaukut and.....

TOMORROW WE ARE OFF TO GENEVE, HAAAAPPY TOGEEEETHEEEEER!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys

Kun sanon että suomalaisilla on enemmän yksilöllisiä arvoja ja että korealaisilla on enemmän yhteisöllisiä arvoja, ihmiset hämmentyy... Yhteiskuntien luokittelu eri arvojen perusteella on kuulema yleistämistä ja se vahvistaa stereotypioita ja ennakkoluuloja, ja he kytkevät tän asian etnosentrismiin tai kulttuurirasismiin. Tämä väite on osittain osoitus siitä, että moni tulkitsee niin, että individualistinen yhteiskunta ja kollektivistinen yhteiskunta olisivat keskenään jotenkin eriarvoisia, eli että meidän arvo on parempi kuin teidän. Tässähän kyse ei kuitenkaan ole siitä, että jompi kumpi näistä olisivat jotenkin toista parempia.

Joka tapauksessa, kulttuurikohtainen luokittelu ei siis miellytä koska he uskovat että iällä, asuinalueella tai sosiaalisella asemalla voi olla enemmän merkitystä. Mulle sekä läheiset että etäiset ihmiset kertovat jatkuvasti kuinka heidänkin suomalaisessa perheessä ollaan myös erittäin kollektiivisia. On hassua kun keskustelu joutuu väärälle tielle, kun he yrittävät saada mut vakuuttumaan siitä että kyllä suomalaisetkin tekevät asioita yhdessä ja kyllä täälläkin välitetään toisista. Tällä tavalla keskustelun edetessä huomaan lähes poikkeuksetta sen, että kyse on lähinnä siitä, että kyseinen henkilö on kokenut perhetoiminnassaan luonnollisesti rakkautta ja välittämistä ja ehkä enemmän yhteishenkeä verrattuna esimerkiksi hänen naapuriperheeseen. Harvemmin niin että kuulija on oikeasti ymmärtänyt mitä sillä kollektiivisella kulttuurilla käytännössä tarkoitetaan. Onhan se kuitenkin totta että kulttuuri ja kommunikaatio vaihtelevat perheestä toiseen, sukupolvesta toiseen ja alueellisesti jne. Kaikki riippuu siitä mihin vertaa ja kaikki on suhteellista.

Olisi ihanaa jos olisi enemmän ajakohtaisia kulttuuritutkimuksia saatavilla, jotka ottaisivat paremmin etnosentriset epäkohdat huomioon ja jos välttyisimme liiallisesta maakohtaisista analyyseistä ja luokitteluista. Se mikä on kiinnostavaa on kuitenkin miten vahvasti tuo "joko tai" - ajattelutapa istuu niin tiukasti meidän selkärangassa, eli tarve saada väitellä kumpi näkemys on oikea. Elämässä, ja kun on ihmisistä kyse, yksi näkökulma ei riitä. Jos me oikeasti halutaan ymmärtää ihmisiä oikein, nämä kaksi perspektiiviä, eli kulttuuriperspektiivi ja yksilöperspektiivi PITÄÄ YHDISTÄÄ! Analysoidessa mitä tahansa vuorovaikutustilannetta pitää ehdottomasti ottaa toisen ihmisen yksilöllistä, perhekohtaista ja tilannesidonnaista ulottuvuutta huomioon. On kuitenkin tärkeetä tiedostaa että kulttuuritutkimukset (sekä vanhemmat että uudemmat) kertoo sen, että nämä eroavat kulttuurikohtaiset arvot ovat vahvasti läsnä tässä maailmassa, ja ne vaikuttaa kommunikaatioon halusimme tai emme. Tän asian kieltäminen estää meitä tulkitsemaan asioita oikein ja niistä seuraa helposti väärinkäsitys ja negatiiviset tunteet. Haluan kuitenkin painottaa että kriittisyys on tärkeetä ja kannustan kaikkia olemaan kriittisiä, ja on erittäin tärkeetä myös pohtia missä kontekstissa/ryhmässä on järkevää painottaa kulttuurieroista ja missä ei.

Valitettavasti kollektivistista kulttuuria on hyvin vaikeeta ymmärtää jos häneltä puuttuu pidempi kokemus kollektiivisesta kulttuurista. Jos joku on esimerkiksi asunut Saksassa ja Suomessa, on todennäköistä että hän on saanut ennemmin kokemusta yksilöllisistä kommunikaatiotavoista kuin yhteisöllisistä. Silloin häneltä puuttuu kokemus yhteisöllisistä arvoista ja sen vaikutuksista kommunikaatioon. Tietoisuutta voi kuitenkin aina kasvattaa eri esimerkeillä, ja se on tärkeä alku oppimiselle. Pyrin jatkossa esittämään konkreettisia esimerkkejä kollektivismista ja miten se vaikuttaa vuorovaikutukseen!

Anpassning och språkutveckling, del 2

Jag lärde mig att skriva på koreanska i förskolan i Korea. När jag flyttade hit så var jag väldigt ivrig på att lära mig svenska och finska. Vi började tala svenska med min bror ungefär två eller tre år efter att vi flyttade till Finland. I början var det fråga om att lära oss det nya språket på ett effektivare sätt. För min del handlade det ändå ganska snabbt om att jag bara ville bli "lika" som alla andra i Finland. Behovet av att bli lik dom andra var så stort att koreanska språket och kulturen blev den stora fienden för mig. Det tog int länge för mig att lära mig att uttala svenska och finska ordentligt. Sen började jag få höra det som jag hade strävat efter, dvs. att jag talade lika skickligt som en finländare med svenska eller finska som modersmål.

Då jag började högstadiet, upplevde lärarna att jag inte längre var i behov av stödundervisning. Det intressanta är, att effekten av detta beslut fick mig också att tro, att jag faktiskt hade lika starka språkfärdigheter såsom de andra barnen. Man tror på det vad man vill tro på. :) I själva verket var mina språkfärdigheter i svenska och finska mycket begränsade under hela högstadie- och gymnasietiden. Jag kommer ihåg att mycket av det vad läraren sade gick förbi för att det var så tungt att följa med. Text uppgifterna i matematik var helt omöjliga. Ändå klarade man sig ganska långt i höstadiet genom att plagiera texter, läsa utantill, ha bra minne och ha fin handstil. Att gå gymnasiet var lite knepigare än det. Särskilt under gymnasietiden och tiden efter det, stötte jag på väldigt förvirrande incidenter vad gäller mitt språk. Jag har flertals minnesbilder av de situationer, där mina nära vänner blivit alldeles häpna över att jag int förstått sådana begrepp som för dem var löjligt alldagliga och vanliga. För att nämna några sådana ord: "slev", "landmärke", "pinsam" och "grind" samt "port"!!!!  De var jätte PINSAMMA situationer och jag kände mig alltid jätte dum då. Idag känner jag mig bara VÄLDIGT TACKSAM för att jag fått uppleva allt det här. :)

Uskonto

Ihmiset ketkä eivät tunne mua niin hyvin luulevat usein että olen buddhalainen. Facebookissa postailen Dalai Laman lainauksia... ja niin, totta, mähän olen opettanutkin buddhalaisuutta maahanmuuttajataustaisille oppilaille. Sen lisäks mulla on se hyvin rauhallinen ja rauhanomainen persoona joka sopii siihen profiiliin. Ne ketkä tuntevat mua vähän paremmin tietävät varsin hyvin että näin ei asia ihan kuitenkaan ole. :)

Äitini ja mun isoäitini ja erityisesti isoäitini äiti harjoittivat pitkään Tiibetin Vajrayana-buddhalaisuutta. Mulla on lämpimiä muistoja esimerkiksi aamuyön meditaatiosessioista. Oli ihanaa ja turvallista herätä "Om mani padme hum" mantraan, vaikkei pienenä ihan ymmärtänyt että miks he sitä lauloivat tuntitolkulla joka aamu ja päivä ja yö. Isoäitini äiti, joka eli yli sata vuotta, seurasi Dalai Lamaa loppuun asti. Muistelen häntä aina

valaistuneena Lotuskukkana ja ajattelen häntä paljon. Ei siis mikään ihme

että buddhalaisuus kulttuurina ja elämänkatsomuksena on aina kiehtonut minua.

Toisaalta isäni perheellä, varsinkin isäni äidillä oli vahva protestanttinen usko. Kirkkoon tai sunnuntaikouluun kuului mennä kun kyläiltiin siellä päin ja myös silloin kun me asuttiin heidän luona juuri ennen kuin muutettiin Suomeen. Musta tuntui hyvältä rukoilla ja kertoa jumalalle toiveista ja huolista ja sunnuntaikoulun ohjelmat, erityisesti laulaminen ja piirtäminen oli minusta kivaa. Suomessakin tuli käytyä muutaman kerran sunnuntaikoulussa ystävien kanssa. Koulussa valitsin ev. lutherilaisen opetuksen, johtuen mun assimilaation tarpeesta (josta voi lukea lisää tekstissä "Anpassning och språkutveckling 2"), ja isoveljeni taas halusi osallistua elämänkatsomusopetukseen. Jännää miten eri tavalla sopeutuminen vaikuttaa eri yksilöihin, on tosi mielenkiintoista vertailla. Veljeni harrasti Taekwondoa ja Mooyedoa ja hän oli sillä tavalla lähes päivittäin kontaktissa meidän vanhaan kulttuuriin. Mä taas halusin pelata käsipalloa kuten muut suomenruotsalaiset ja hengailla pelkästään suomalaisten kannssa.

Mun elämänkatsomukseen ja maailmannäkemykseen on vaikuttanut sekä kristilliset että buddhalaiset arvot. Olen myös mun äidin kautta saanut koko elämäni kuulla muun muassa shamanismin, konfucianismin ja fengshuin ja kiinalaisen horoskoopin ja lääkkeen merkityksestä. Olen hyvin kiinnostunut eri uskonnoista, erityisesti kulttuurinäkökulmasta, ja aion ehdottomasti opiskella niitä enemmän. On tosi mielenkiintoista myös nähdä miten eri arvot ja uskomukset sekoittuvat tässä globaalisessa maailmassa. On ollut mahtavaa seurata sitä ilmiötä, kuinka orientaaliseen uskomuksiin ja filosofiaan kiinnostutaan (usein romanttisoimalla ja mystifioimalla) ja halutaan oppia ja omaksua, ja millä tavalla se muokkaantuu tässä yhteiskunnassa uuteen muotoon. Suomen 90- ja 2000-luku on toiminut täydellisenä esimerkkinä tästä ja se on mun mielestä siistiä. 

Dreaming of...

Dreaming of Samghe Tang (Ginseng chicken soup), Soondubu Tchigae (Spicy soft Tofu Stew, to the left) and Kimchi Tchigae (Kimchi Stew, to the right)!!!

Anpassning och språkutveckling, del 1

Jag är trespråkig. Jag har gått i svenskspråkig skola och studerat och jobbat på svenska. För tillfället arbetar jag på finska. Min närmaste vänskapskrets består av både svenskspråkiga och finskspråkiga. Mitt modersmål är koreanska. Nivån på min koreanska är fortfarande ingenting som jag är värst stolt över, även om det har utvecklats hemskt mycket under min 20+. Då jag talar med mamma på Skypen,  (thank God theres Skype!), låter Minkku som en 10 - åring vars tal låter så där lite jobbigt.
Eftersom jag allra lättast kan uttrycka mina känslor på svenska, så har det alltid varit klart för mig att tala svenska hemma med L. Det fantastiska är att jag via L och mitt moderskap får lära mig en hel del nya triviala begrepp som jag aldrig hört eller använt förut. Jag blir alltmer medveten om hurudana luckor jag har i mitt ordförråd då det gäller olika situationer och kontexter, till exempel begrepp som man behöver då man badar bastu eller då man leker i sandlådan. Via barnsånger och barnböcker lär jag mig också helatiden en massa nya svenskspråkiga ord som inte varit bekanta för mig. Summa summarum, å ena sidan är jag flerspråkig och språkligt begåvad och å andra sidan känns det som om inget språk fått utvecklas tillräckligt bra.

På sommaren införde jag ett system av finskspråkigt språkbad för mig och L. Då vi är ute och leker i lekparker så talar jag finska med honom. Det är alltså fråga om ungefär halv timme i dagen. Han tycker att det är jätte skojigt, och jag är jätte glad att få följa med och ha denna möjlighet att kunna stöda och förstärka Ls språkutveckling.

Berätta gärna om era egna erfarenheter vad gäller två- eller flerspråkighet! Jag sku gärna höra er åsikt och tankar om det här med Ls språkbad också! Ha en bra dag!!!

Mun muuttotausta

Työkaverini nykyisessä työpaikassa, jossa olen ollut vuodesta 2007, kertoi muutama viikko sitten kuinka hän aina vaan oli jotenkin ajatellut että mä oon adoptoitu. Tää tapahtuu usein. Hassua vaan että ollaan työskennelty samassa yksikössä niinkin monta vuotta ja näin vähän me tiedämme toisistamme. Ehdotan esimiehellelleni tutustumiskierrosta seuraavaan yksikkökokoukseen. :) 

Muutin Helsinkiin veljeni kanssa keskellä valkoista talvea -86. Isäni oli jo muuttanut tänne kaks vuotta meitä aikaisemmin työn vuoksi, äitini taas muutti vuoden meitä aikaisemmin. Vanhempien muutto Suomeen piti olla väliaikaista ja me jäätiin veljen kanssa, hyvin korealaisen kulttuurin tapaan, isovanhempien luokse. Kävin esikoulun ja ekan luokan Koreassa. Äiti lähetteli kirjeitä meidän luokanopettajille ja pyysi tulla huomioonotetuksi.

Tää tuntuu oudolta mutta aika vapauttavalta saada kertoa tästä. 90-luvulla mä en voinut sietää kun multa kysyttiin kuka mä oon, ja mistä tuun ja miksi olen täällä, enkä olis silloin ikimaailmassa voinut kuvitellakaan että mä näin vapaaehtoisesti lähtisin julkistamaan asiaa internetissä!




Tää kuva otettiin juuri ennen kuin isä muutti Suomeen.

  



Esikoulunikäisenä tykkäsin päihittää isovanhemmat kiinalaisessa shakissa.

  





  

Tää kuva on otettu Korean suuren kansanjuhlan päivänä.
Kuva lähetettiin Suomeen postitse.



Tervetuloa Minkkulandiaan!

I have been giving trainings in cultural diversity for about seven years in several different schools and organizations. While I was working as a teacher of Buddhism for pupils in different elementary schools in suburban Helsinki, I could see and hear about the challenges that the teachers were facing in their intercultural encounters with the pupils that had different ethnic background than the majority. Another central thing that I observed there was the way, that the pupils were socializing during the breaks. In most schools (with very few exceptions), the socializing groups during the breaks were build by their ethnic background. Sometimes I also came across mixed groups, but they were almost every time groups consisting of members that had immigrant background. This perception got even more significant to me, when I was working within a project called Interkult(Kulturfonden), in which I could visit several high schools and vocational schools and give intercultural training for their students. I worked with this project for two years, and while I was visiting these schools located in different municipalities in southern part of Finland, I realized how much racism and prejudiced attitudes we have in schools in Finland. Finally the experience that I gain working as a counseling trainer at Amiedu for different heterogeneous groups, I am even more convinced than ever before that Intercultural Competence is something we should put more focus on within education and in personnel training where creative, effective and ethical multicultural teamwork can be achieved. I believe that giving intercultural training is a great way of opening peoples minds and hearts, and genuine respect will come about out of it. Min-Young Lee, in Helsinki, 23.10.2011

 ---

Tästä tulee elämäni syksy. Näin mä päätin kesällä, parin Llamasin drinkin jälkeen, ja me hekoteltiin H:n ja M:n kanssa tälle mun "elämäni syksy "- ajatukselle.

Kesä oli ainakin yks mahtavimmista kesästä ikinä. Mulla oli kahden kuukauden kesäloma. Kukkaro ei siitä tietenkään kasvanut, mutta mulle riitti se, että vuokra tuli maksettua ja että oli varaa luomuruokaan ja kesäisiin jätskiannoksiin. Oli ihanaa saada viettää L:n kanssa yhdessä laatuaikaa ilman mitään kiirettä mihinkään suuntaan. Pyöräiltiin auringossa menemään ja ihailtiin luontoa minkä kerkesimme ja hassuteltiin Käpylän, Kumpulan, Kallion ja keskustan katujen pitkin. Sen lisäks tuli heiluttua ystävienkin kanssa Helsingin tapahtumissa, ten points.

Loman loppuvaiheessa kun Flow oli jo tanssittu ja koettu, ja niin kivaa kun se olikin, iski hetkeksi totaalinen ähky. Aloitin perus kuntoutusohjelman johon sisältyi aamuvenyttely, leffojen katselu ja ennen kaikkea kämpän siistiminen ja muu kodinhoito. Sitten heräsin yhtenä päivänä, ponnahdin ylös ja istahdin läppärin ääreen ja rupesin suunnittelemaan ja ottamaan selvää asioita uutta koulutusprojektia varten, joka oli muhinut päässäni jo jonkin aikaa. Ne vanhat ja uudet ideat tuli vaan vyöryen. Innokkuudessani ja keskittymiskyvyssäni ei yhtäkkiä ollut mitään rajaa. Se oli kuin lumivyöry, ja sitten mä istuinkin jo ja ideoin omaa yrityssuunnitelmaa. Koin että tää on just se oikea hetki, ja mikään ei pysäyttäisi mua nyt. Kun palasin töihin lomaltani, heittelin femmoja käytävillä työkavereiden kanssa, ja hoidin työni uskomattomalla itsevarmuudella ja lämmöllä, ja se palaute jota sain opiskelijoiltani oli suorastaan koskettavaa. Nollaus kannatti siis, indeed.

Äääh, arvasin että tässä käy näin! Vielä olis niin paljon sanottavaa, mutta kello on paljon ja väsyttää hirmu paljon... Jatketaan ens kerralla.

Huomiseks on luvassa hieno päivä! Mennään N:n kanssa syömään ja sit napataan S. mukaan ja mennään Lintsille parin härvelin kyytiin adrenaliininostoon. Vaparit menee kuulema umpeen kohta, mikä mahtava tilaisuus kokea 13 v. all over again! :) Kauniita unia.