Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys

Kun sanon että suomalaisilla on enemmän yksilöllisiä arvoja ja että korealaisilla on enemmän yhteisöllisiä arvoja, ihmiset hämmentyy... Yhteiskuntien luokittelu eri arvojen perusteella on kuulema yleistämistä ja se vahvistaa stereotypioita ja ennakkoluuloja, ja he kytkevät tän asian etnosentrismiin tai kulttuurirasismiin. Tämä väite on osittain osoitus siitä, että moni tulkitsee niin, että individualistinen yhteiskunta ja kollektivistinen yhteiskunta olisivat keskenään jotenkin eriarvoisia, eli että meidän arvo on parempi kuin teidän. Tässähän kyse ei kuitenkaan ole siitä, että jompi kumpi näistä olisivat jotenkin toista parempia.

Joka tapauksessa, kulttuurikohtainen luokittelu ei siis miellytä koska he uskovat että iällä, asuinalueella tai sosiaalisella asemalla voi olla enemmän merkitystä. Mulle sekä läheiset että etäiset ihmiset kertovat jatkuvasti kuinka heidänkin suomalaisessa perheessä ollaan myös erittäin kollektiivisia. On hassua kun keskustelu joutuu väärälle tielle, kun he yrittävät saada mut vakuuttumaan siitä että kyllä suomalaisetkin tekevät asioita yhdessä ja kyllä täälläkin välitetään toisista. Tällä tavalla keskustelun edetessä huomaan lähes poikkeuksetta sen, että kyse on lähinnä siitä, että kyseinen henkilö on kokenut perhetoiminnassaan luonnollisesti rakkautta ja välittämistä ja ehkä enemmän yhteishenkeä verrattuna esimerkiksi hänen naapuriperheeseen. Harvemmin niin että kuulija on oikeasti ymmärtänyt mitä sillä kollektiivisella kulttuurilla käytännössä tarkoitetaan. Onhan se kuitenkin totta että kulttuuri ja kommunikaatio vaihtelevat perheestä toiseen, sukupolvesta toiseen ja alueellisesti jne. Kaikki riippuu siitä mihin vertaa ja kaikki on suhteellista.

Olisi ihanaa jos olisi enemmän ajakohtaisia kulttuuritutkimuksia saatavilla, jotka ottaisivat paremmin etnosentriset epäkohdat huomioon ja jos välttyisimme liiallisesta maakohtaisista analyyseistä ja luokitteluista. Se mikä on kiinnostavaa on kuitenkin miten vahvasti tuo "joko tai" - ajattelutapa istuu niin tiukasti meidän selkärangassa, eli tarve saada väitellä kumpi näkemys on oikea. Elämässä, ja kun on ihmisistä kyse, yksi näkökulma ei riitä. Jos me oikeasti halutaan ymmärtää ihmisiä oikein, nämä kaksi perspektiiviä, eli kulttuuriperspektiivi ja yksilöperspektiivi PITÄÄ YHDISTÄÄ! Analysoidessa mitä tahansa vuorovaikutustilannetta pitää ehdottomasti ottaa toisen ihmisen yksilöllistä, perhekohtaista ja tilannesidonnaista ulottuvuutta huomioon. On kuitenkin tärkeetä tiedostaa että kulttuuritutkimukset (sekä vanhemmat että uudemmat) kertoo sen, että nämä eroavat kulttuurikohtaiset arvot ovat vahvasti läsnä tässä maailmassa, ja ne vaikuttaa kommunikaatioon halusimme tai emme. Tän asian kieltäminen estää meitä tulkitsemaan asioita oikein ja niistä seuraa helposti väärinkäsitys ja negatiiviset tunteet. Haluan kuitenkin painottaa että kriittisyys on tärkeetä ja kannustan kaikkia olemaan kriittisiä, ja on erittäin tärkeetä myös pohtia missä kontekstissa/ryhmässä on järkevää painottaa kulttuurieroista ja missä ei.

Valitettavasti kollektivistista kulttuuria on hyvin vaikeeta ymmärtää jos häneltä puuttuu pidempi kokemus kollektiivisesta kulttuurista. Jos joku on esimerkiksi asunut Saksassa ja Suomessa, on todennäköistä että hän on saanut ennemmin kokemusta yksilöllisistä kommunikaatiotavoista kuin yhteisöllisistä. Silloin häneltä puuttuu kokemus yhteisöllisistä arvoista ja sen vaikutuksista kommunikaatioon. Tietoisuutta voi kuitenkin aina kasvattaa eri esimerkeillä, ja se on tärkeä alku oppimiselle. Pyrin jatkossa esittämään konkreettisia esimerkkejä kollektivismista ja miten se vaikuttaa vuorovaikutukseen!