Tervetuloa Minkkulandiaan!

I have been giving trainings in cultural diversity for about seven years in several different schools and organizations. While I was working as a teacher of Buddhism for pupils in different elementary schools in suburban Helsinki, I could see and hear about the challenges that the teachers were facing in their intercultural encounters with the pupils that had different ethnic background than the majority. Another central thing that I observed there was the way, that the pupils were socializing during the breaks. In most schools (with very few exceptions), the socializing groups during the breaks were build by their ethnic background. Sometimes I also came across mixed groups, but they were almost every time groups consisting of members that had immigrant background. This perception got even more significant to me, when I was working within a project called Interkult(Kulturfonden), in which I could visit several high schools and vocational schools and give intercultural training for their students. I worked with this project for two years, and while I was visiting these schools located in different municipalities in southern part of Finland, I realized how much racism and prejudiced attitudes we have in schools in Finland. Finally the experience that I gain working as a counseling trainer at Amiedu for different heterogeneous groups, I am even more convinced than ever before that Intercultural Competence is something we should put more focus on within education and in personnel training where creative, effective and ethical multicultural teamwork can be achieved. I believe that giving intercultural training is a great way of opening peoples minds and hearts, and genuine respect will come about out of it. Min-Young Lee, in Helsinki, 23.10.2011

 ---

Tästä tulee elämäni syksy. Näin mä päätin kesällä, parin Llamasin drinkin jälkeen, ja me hekoteltiin H:n ja M:n kanssa tälle mun "elämäni syksy "- ajatukselle.

Kesä oli ainakin yks mahtavimmista kesästä ikinä. Mulla oli kahden kuukauden kesäloma. Kukkaro ei siitä tietenkään kasvanut, mutta mulle riitti se, että vuokra tuli maksettua ja että oli varaa luomuruokaan ja kesäisiin jätskiannoksiin. Oli ihanaa saada viettää L:n kanssa yhdessä laatuaikaa ilman mitään kiirettä mihinkään suuntaan. Pyöräiltiin auringossa menemään ja ihailtiin luontoa minkä kerkesimme ja hassuteltiin Käpylän, Kumpulan, Kallion ja keskustan katujen pitkin. Sen lisäks tuli heiluttua ystävienkin kanssa Helsingin tapahtumissa, ten points.

Loman loppuvaiheessa kun Flow oli jo tanssittu ja koettu, ja niin kivaa kun se olikin, iski hetkeksi totaalinen ähky. Aloitin perus kuntoutusohjelman johon sisältyi aamuvenyttely, leffojen katselu ja ennen kaikkea kämpän siistiminen ja muu kodinhoito. Sitten heräsin yhtenä päivänä, ponnahdin ylös ja istahdin läppärin ääreen ja rupesin suunnittelemaan ja ottamaan selvää asioita uutta koulutusprojektia varten, joka oli muhinut päässäni jo jonkin aikaa. Ne vanhat ja uudet ideat tuli vaan vyöryen. Innokkuudessani ja keskittymiskyvyssäni ei yhtäkkiä ollut mitään rajaa. Se oli kuin lumivyöry, ja sitten mä istuinkin jo ja ideoin omaa yrityssuunnitelmaa. Koin että tää on just se oikea hetki, ja mikään ei pysäyttäisi mua nyt. Kun palasin töihin lomaltani, heittelin femmoja käytävillä työkavereiden kanssa, ja hoidin työni uskomattomalla itsevarmuudella ja lämmöllä, ja se palaute jota sain opiskelijoiltani oli suorastaan koskettavaa. Nollaus kannatti siis, indeed.

Äääh, arvasin että tässä käy näin! Vielä olis niin paljon sanottavaa, mutta kello on paljon ja väsyttää hirmu paljon... Jatketaan ens kerralla.

Huomiseks on luvassa hieno päivä! Mennään N:n kanssa syömään ja sit napataan S. mukaan ja mennään Lintsille parin härvelin kyytiin adrenaliininostoon. Vaparit menee kuulema umpeen kohta, mikä mahtava tilaisuus kokea 13 v. all over again! :) Kauniita unia.